Jos olet uusi täällä: tervetuloa!
Ja sitten tehdään tämä asia selväksi, jotta asiaan ei tarvitse enää palata: minä. vihaan. huseeraamiskulttuuria.
Tähän päivään mennessä en ole onnistunut löytämään siitä yhtä ainuttakaan positiivista, aidosti hyvinvointia ja kestävää menestystä tukevaa ominaisuutta.
Sellainen menestys, joka on vaatinut lukemattoman määrän uhrauksia, loppuunpalamista, kaiken muun elämän pois jättämistä ja ihmissuhteiden laiminlyömistä (jopa menetyksiä) ei ole menestystä.
Jokainen toki määrittää itse ja jos haluat kuulua tähän kastiin, sinulla on lupa niin tehdä. Minä vain en ole oikea taho ketä kuunnella silloin.
Mutta siirrytään asiaan.
Huseeraamista on kahden laista. On tietoista (päätät ”työskennelle pari vuotta tavalla, johon muut eivät suostu jotta voisit elää loppuelämäsi tavalla johon muut eivät pysty”) ja sitten on tiedostamatonta.
Minä en puutu ensimmäiseen. Jos olet päättynyt näin tehdä ja valita tietoisesti huseeraamisen, en saa päätäsi kääntymään.
Monella aloittavalla yrittäjällä on kuitenkin erittäin vahva halu ja toive hyvinvoinnille, jaksamiselle ja itseasiassa tänä päivänä yhä isommalla osalla leppoisammalle elämälle. Sellaiselle, jossa on enemmän vapaata ja aikaa perheelle. Anti-huseeraamiselle.
Kaukana on ne ajat kun yrittäjät oli ne pahimmat työnarkit. Nykyisin ihmiset siirtyvät yrittäjiksi koska haluavat pois työelämän kuluttavasta oravanpyörästä.
Ja silti meistä moni ajaa itsensä piippuun.
(Minäkin. En ole missään nimessä mikään synnitön tässäkään asiassa vaan opit on kerätty)
Syitä on eittämättä yhtä monta kuin on yrittäjääkin mutta tiivistetty lista näyttäisi kuta kuinkin tältä:
- Itsensä johtaminen sakkaa (ja tämä jokaisen on vain opeteltava kantapään kautta ja löydettävä ne omat rajat)
- Ajanhallinta on poskellaan eikä keskitytä olennaiseen (multitasking anyone?)
- Yritetään juosta Mount Everestin huipulle suoraan pohjalta
- Kaikki pitää tehdä itse-mentaliteetti
Avataan jokaista kohtaa tarkemmin.
Itsensä johtaminen
Vaikein rasti ensimmäiseksi. Vaikka työelämässä vaaditaan tänä päivänä itseohjautuvuutta, siellä on kuitenkin varsin tiukat raamit tekemiselle. Hyvässä ja pahassa (kyllä, siinä on hyvääkin!).
Yrittäjänä kukaan muu ei tule kertomaan sinulle että työaika päättyy nyt. Että sinulla on 5 vko lomia, jotka pitää käyttää X päivään mennessä. Että toimisto suljetaan perjantaina klo 16.
Ei edes sitä että 39-asteen kuumeessa ollaan saikulla sohvalla.
Kukaan ei myöskään kerro mitkä työtehtäväsi ovat, ja mitä ne eivät ole.
Sinä olet pomosi. Oletko hyvä vai huono pomo, sekin on sinun päätettävissäsi.
Oletko se ihana, lämmin ja välittävä pomo, joka on aidosti kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi ja jaksamisesta. Siitä että nautit työstäsi, olet motivoitunut ja parhaassa mahdollisessa iskussa.
Vai se toimiston tyranni, joka sättii ja kritisoi kaikesta. Päivän päätteeksi vielä huutaa että ”vapaalleko kuvittelet siirtyväsi vaikka To Do-listalla on ainakin viisi asiaa?!” ja muistaa laittaa perjantaina klo 23 viestin mitä kaikkea maanantaina odottaakin laiskaa tekijää.
Itsensä johtaminen on haastavaa. Se vaatii rajoja ja rakkautta. Toisinaan pitää olla tiukka että voi olla lempeä.
Ja varsinkin silloin kun työtään rakastaa.
Hyvätkin asiat kuluttavat aivan yhtä paljon meidän hermostoa ja mieltä kuin ne rasittavatkin.
Ajanhallinta & keskittyminen
Valtaosa yrittäjistä (ja ollaan rehellisiä, palkollisista myös) vihaa kellokortteja. Niin minäkin. Yökh.
Eikö yrittäjän vapauteen kuulu että saa tehdä mitä haluaa, silloin kun haluaa ilman kortteja, kelloja ja kalentereita?
Juu ja ei.
Itseasiassa nyt kun mietin, itselläni on kaikki ylläolevat käytössä (kortit = trello, kalenteri työpöydällä ja kelloakin tulee seurattua vaikkei orjallisesti).
Varsinkin kun olet alussa ja kaikki on uutta, suosittelen että otat käyttöösi ainakin kalenterin. Merkitset sinne jokaisen tehtävän ja budjetoit sille ajan sen mukaan, miten merkittävästä asiasta on kyse. Se tulee alussa menemään metsään ennen kuin opit arvioimaan kuinka paljon oikeasti tarvitset aikaa (sekin tulee muuttumaan kun kehityt).
- Sähköpostien tarkistus ja vastaaminen 15min aamulla ja 15min päivän päätteeksi
- Somejulkaisun kirjoittaminen 15-30min
- Somessa roikkuminen max 1h päivässä
- Blogiartikkelin taustatyö ja kirjoittaminen 2,5-3h
Asiakastöille luonnollisesti omat slottinsa.
Kyseisen tehtävän aikana et tee muuta: keskityt vain ja ainoastaan siihen työhön. Et selaa somea. Et katso sähköposteja. Et vastaile asiakkaiden viesteihin. Näille kaikille on omat slottinsa.
Jos päiväsi venyvät säännöllisesti yli palkkatyöläisen työajan, täällä on jotain vinksallaan. Ja ilmaa, paljon paljon ilmaa.
Ihminen kun ei ole kone, eikä meidän rakkaat aivot pysty olemaan tehokkaita määräänsä enempää (ja se määrä on huomattavasti pienempi kuin kuvittelet!). Et ole 10-14 tuntia tehokas.
Tähän samaan kastiin kuuluu se Everestin huipulle juokseminen
Yritetään tehdä liikaa liian lyhyessä ajassa > työpäivät venyvät > tehokkuus laskee > keskittyminen rakoilee > tehdään sitä sun tätä hirveällä kiireellä.
Yritetään myös hioa kaikki täydellisiksi ennen kuin edes aloitetaan. Yrittäjyydestä nähdään vain kaksi tasoa: alku ja lopputulos. Mutta sille matkalle, sille ei anneta arvoa eikä sitä jaeta osiin.
Vaikka se matka on se paras osuus!
Tykkään käyttää Mount Everestiä esimerkkinä. Meistä monet lähtevät juoksemaan pystysuoraa ja liukasta tietä suoraan huipulle. Aika duuni vaikka olisi millaiset Usain Boltin nastapiikkarit jalassa.
Mikä fiilis sadan metrin jälkeen? Finito vai mitä. Ja matkaa olisi vielä sellaiset 8 700 metriä ja rapiat. Juokse juokse. Jos pysähdyt, valut samantien takaisin alkuun.
Mutta mitä jos ottaisitkin sen maisemareitin? Pakkaisit reppuun teltan, hyviä eväitä ja sauvat tueksi. Yöpyisit välietapeilla, joskus saattaisit viipya kivassa paikassa muutamankin yön nauttimassa maisemista ja seurasta.
Kumpi yllä olevista pääsee varmemmin perille? Aivan. Se, joka päätti nauttia matkasta, porrastaa kulkunsa ja edetä askel askeleelta.
Kaikki pitää tehdä itse, ja yksin
Omalle ajalle ei aseteta arvoa. Hintalappua. Ajatellaan että kun teen tämän asian itse, säästän enkä maksa mitään.
Tämähän ei pidä paikkaansa. Ajallasi on hinta, aina.
Se hinta on joko suoraan rahallinen (vähemmän aikaa sille ydintyölle eli myynnille ja asiakkaiden palvelulle).
Tai maksat sitä hintaa hyvinvointisi ja jaksamisesi kustannuksella.
Useimmiten se hinta on myös heikommassa laadussa. Itse kun tekkee niin sitä tulee mitä sattuu tulemaan. Ja jos jonkin asian tekemiseen menee ammattilaiselta tunti, sinulta todennäköisesti viisi.
Totta kai asiat voi ottaa myös opin kannalta mutta mieti onko tämä asia, jota oikeasti tarvitset tulevaisuudessa. On täysin okei opetella tekemään nettisivut itse jos niiden tekeminen aidosti kiinnostaa ja voisit kuvitella hyötyväsi taidosta jatkossakin.
Jos teet sivut itse koska koet säästäväsi rahaa vaikka oikeasti ei kiinnosta tippaakaan ja savu nousee korvista… Don’t. Kalliiksi tulee.
Kaikella on aina hintansa.
Ja jos jokin taito yrittäjän on opittava, se on aikansa rahallinen arvo.
Ei myöskään oteta vastaan apua.
Niin uskomatonta kuin se onkin, maailmassa on ihmisiä jotka tietävät paremmin 😉 Jotka ovat sen muutaman askeleen edellä, keränneet oppirahansa JA selvinneet!
Varmin ja helpoin keino päästä sinne minne haluat on hankkia opas, joka on siellä jo käynyt. Kuuntele muita, ota vastaan apua, ylipäänsä tutustu ihmisiin!
Yrittäjyys voi olla yksinäistä puuhaa mutta itse voin ainakin sanoa löytäneeni aivan upeita ihmisiä tältä puolen jokkee. Ystäviä, tovereita, kanssasiskoja-ja veljiä.
He paitsi tukevat omaa matkaani myös auttavat jaksamaan. Ja minä toivottavasti teen saman heille <3
